Elina Jokinen
Kirjoittava ihminen
Synnyin vuonna 1978 Ähtärissä. Juureni ovat siis Etelä-Pohjanmaalla, mutta ne haarautuvat vahvasti myös itään. Toinen isoäideistäni on kotoisin Laatokan luoteisnurkasta Lumivaarasta.
Olen aina – tai ainakin 6-vuotiaasta lähtien – ollut lukeva ja kirjoittava ihminen. Erityisesti kirjoittaminen on identiteettini perusta ja intohimoni. Kirjoittava ihminen on perimmäinen vastaus kysymykseen kuka minä olen.
Kasvoin Saarijärvellä – paikkakunnalla, joka tunnetaan jonkinlaisen luovan hulluuden tyyssijana.
Niinpä myös minun ensimmäisiä julkisia kirjoitustöitäni olivat ala-asteen joulu- ja kevätjuhlanäytelmät, jotka kirjoitin, roolitin ja ohjasin itse. Kirjoitin näytelmät isäni työpaikaltaan tuomalla kirjoituskoneella.
– Nainen Syvemmin-yrityksen takana
Yhdeksännellä luokalla astelin reippaasti sisään Saarijärveläinen-lehden toimitukseen. Onnekseni päätoimittaja ymmärsi ainakin asenteeni päälle, otti minut aluksi kesätöihin ja sen jälkeen vuosien mittaiseen arvokkaaseen oppiin. Kirjoitin Saarijärveläiseen vielä ensimmäisinä opiskeluvuosinani.
Lukion ensimmäisellä luokalla pyörällä kotiin ajaessani sain yhteen työn alla olevaan kirjoitukseeni – sen nimi oli Rintsikoita ostamassa ja se palkittiin myöhemmin Sulka-palkinnolla – niin voimakkaan oivalluksen, että pystyn palauttamaan tuon hetken mieleeni täydellisesti kaikkine yksityiskohtineen. Siinä on perimmäinen syy siihen, miksi kirjoitan. Haltioitumisen tunne, sisäinen säkenöinti, jonka voi voi kokea, kun tarinat, kuvat ja ihmiskohtalot punoutuvat toisiinsa.
Mitä opin yliopistossa
Tampereen yliopistoon hain lukemaan Suomen kirjallisuutta, koska opinto-oppaan jossain määrin fiktioksi osoittautuneessa tekstissä mainostettiin, että opinnoissa olisi mahdollisuus syventyä kirjoittamiseen.
Kirjoittamisen sijaan opintojeni järisyttävintiä antia tarjosikin kirjallisuussosiologia. Se on kirjallisuudentutkimuksen suuntaus, jossa kirjallisuutta tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Erityisesti minua kiinnostivat kirjallisuuden kentän instutionalisoituneet käytännöt, esimerkiksi apurahat. Halusin tutkia arvopohjaa, jonka varaan kotimaisen kirjallisuuden asema oli rakennettu. (Kaikki minua viisaammat sanoivat, ettei tätä voisi tai kannattaisi tutkia - en uskonut.)
Vallan kirjailijat -väitöskirjassani tutkin suomalaisten nykykirjailijoiden kokemuksia ja heidän apurahoitukselle antamiaan merkityksiä. Itse aihetta kiinnostavampaa - ja tulevan työurani kannalta ehdottomasti tärkeämpää - oli se, että oivalsin, kuinka puhetavat todella rakentavat todellisuutta. Kirjailijan työhön liitetyt myytit ja mielikuvat näkyvät esimerkiksi siinä, miten kirjailijoiden odotetaan ansaitsevan toimeentulonsa. Akateemisten ammattikirjoittajien työtä rasittavat myytit ovat erilaisia mutta vaikutukseltaan vähintään yhtä vahingollisia.
Kirjoittamisen opettajaksi
Se, että päädyin kirjoittamisen opettajaksi Jyväskylän yliopistoon, oli monen tekijän summa: tein väitöskirjan Jyväskylän yliopistoon ja tein samalla opettajantöitä kirjallisuuden oppiaineessa.
Käänteentekevä oli eräs kurssi, kellarikerho, jonka aikana ohjasin kirjoittajalinjan graduopiskelijoita heidän kauno- ja tietotekstiensä parissa ja syvennyimme yhdessä luovan prosessin olemukseen. Huomasin, että tapa, jolla hyvin intuitiivisesti – ja toisaalta myös väitöstutkimukseni pohjalta – ohjasin kirjoittajia,
sai aikaan pieni ihmeitä.
Olin löytänyt kutsumukseni.
Omannäköisen paikan löytäminen yliopistolta ei kuitenkaan ollut lainkaan itsestäänselvää.
Tapani ajatella on varsin omalakinen ja toimintatapani luovia ja epäsovinnaisia.
Rakastan, arvostan ja ymmärrän tiedettä, mutta en ole tieteentekijä.
Katselen akateemista heimoyhteisöä kentän reunalta, sosiologin silmin.
Yliopistossa olen ennen kaikkea inhimillisyyttä ja kokonaisvaltaista ihmiskuvaa puolustava pedagogi,
jonka sisällä sykkii aito tutkijan sydän.
Väitöksen jälkeen työskentelin hetken aikaa kustannusalalla, mutta sitten, kuten minulla on tapana sanoa, Seminaarinmäen kutsu kävi vastustamattomaksi ja löysin itselleni sopivan ennakkoluulottoman ja kehittämismyönteisen yksikön Movin.
Tieteentekijät & luova prosessi
Syksystä 2013 olen toiminut kirjoitusviestinnän yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa. Opetan kirjoittamista eri tieteenalojen väitöskirjatutkijoille ja yliopiston henkilökunnalle.
Työni on strategisesti tärkeää, sillä tutkimustyössä menestymistä mitataan tekstien avulla. Tutkijoiden odotetaan saavan aikaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkaita tutkimusraportteja – tietenkin mielellään mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Tästä syystä en niinkään opeta itse kirjoittamista vaan tutkimus- ja kirjoitusprosessin hallintaa ja erityisesti sitä, miten erilaisia kirjoittamisen esteitä voi ylittää.
Hyvin varhain huomasin, että samalla tavalla kuin kirjailija myös akateeminen kirjoittaja on työhönsä kohdistuvien mielikuvien vanki.
Vaikka kirjailijan ja tutkijan työtä rasittavat hyvin erilaiset, monilta osin vastakkaiset myytit, kokemukseni mukaan molempia ammattiryhmiä auttaa näistä puhetavoista ja niihin liittyvistä vinoutuneista asenteista tietoiseksi tuleminen ja omistajuuden kehittyminen omaan kirjoittamiseen.
Omalla polulla
Tärkeä osa leiviskääni on kouluttaa ihmisiä, jotka tähtäävät tieteen huipulle. Valmennan ihmisiä tieteellisten tekstien kirjoittamisessa eli sellaisessa lajissa, jossa heidän menestystään mitataan. Kokemukseni perusteella tiedän, että valmennettavillani on suhteessa minuun ylivertaiset älylliset kyvyt. Heillä on myös poikkeuksellisen paljon tietoa omalta erityisosaamisalaltaan ja jos he eivät tiedä jotain, he tietävät kyllä, mistä hankkia lisää tietoa.
Erinomaisista edellytyksistä ja valmiuksista huolimatta huomattavan monella heistä homma on jollain tavalla jumissa. Homma tarkoittaa tässä yhteydessä väitöskirjatutkimusta, mutta se voisi tarkoittaa mitä tahansa vaativaa tavoitetta.
Kokemukseni myötä olen nimittäin oppinut, että ero jumissa olevien tekstien ja jumissa olevien elämien välillä ei ole suuren suuri; itse asiassa nämä asiat liittyvät toisiinsa hyvin voimakkaasti.
Tästä on kuitenkin se hyöty, että hyvin usein teksti- ja elämänjumien aukaisemiseen sopivat samankaltaiset menetelmät ja kysymykset: Mitä oikeastaan olen tekemässä ja miksi? Miten työni – se, mitä teen – liittyy siihen, mikä on elämässäni merkityksellistä ja tärkeää? Pohjimmiltaan kysymys on siitä, kuka oikeastaan olen ja millainen on minun tarinani.
Syvemmin-yrityksen synty
Vaikka yliopiston opetustyössä on edelleen jonkin verran vapauksia, on ilmiselvää, että tieteellisen kirjoittamisen nimissä ei edes tutkijoille voi opettaa mitä tahansa. Tosiasia kuitenkin oli, että mitä enemmän otin koulutuksissani huomioon ihmistä kokonaisuutena, myös olemassaolon henkistä ulottuvuutta, sitä vaikuttavampia olivat tulokset.
Säröjen kauneus -kirjan kirjoitettuani ymmärsin, että olin tullut samalla määritelleeksi tulevaisuuden työnkuvani, ehkäpä jonkinlaisen paljon itseäni isomman tehtävän. Tätä tarkoitusta perustin Syvemmin-yritykseni, jonka kautta tarjoan tieteentekijöitä tukevia, mutta tieteellisen ajattelun rajat ylittäviä koulutuspalveluita erityisesti tutkijoille ja muille akateemisille ammattikirjoittajille.
Syvemmin on myös ratkaisuehdotukseni siihen, miten kirjailijan tehtävää voisi toteuttaa – ja miten sillä voisi tulla toimeen – jollain uudella mutta samalla ikiaikisella tavalla.
CV
Elina Katariina Jokinen (o.s. Sievi)
• Kirjailija, yrittäjä ja kirjoittamisen yliopistonopettaja
• Kirjallisuussosiologian alalta väitellyt filosofian tohtori
• Perheenäiti, jolla on neljä aikuistuvaa tytärtä, kaksi kultaistanoutajaa ja yksi aviomies.
koulutus
Filosofian tohtori (kirjallisuus) | Jyväskylän yliopisto, 2010.
Filosofian maisteri (Suomen kirjallisuus) | Tampereen yliopisto, 2002.
Peruskoulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.
Kirjallisuuden tutkijan asiantuntemustani kuvaa Suomen nykykirjallisuus
-teoksessa (2013) julkaistu artikkelini ”Kirjailijoiden yhteiskunnallinen asema”.
ansiotyot
..
Kirjoittamisen yliopistonopettaja | Jyväskylän yliopisto 2012 – nykyhetki
Työssäni kirjoitusviestinnän yliopistonopettajana vastaan väitöskirjatutkijoille ja yliopiston henkilökunnalle järjestettävistä suomenkielisen tiedeviestinnän koulutuksista.
Ennen tätä tehtävää työskentelin kauno- ja tietokirjallisuuden kustannustoimittajana Atena Kustannuksella sekä kirjallisuuden opetustehtävissä Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.
Ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijajäsenenä eli äidinkielen sensorina olen työskennellyt jo 16 vuotta (keväästä 2007 lähtien).
Syvemmin-yritykseni auttaa ammattikirjoittajia ja tutkijoita saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Yrittäjänä järjestän esimerkiksi Kuule kutsumustasi ja Tutkijan luonto -kirjoitusretriittejä ja annan tekstipalautetta kauno- ja tietokirjallisuuden käsikirjoituksista.
Julkaistut kokonaisteokset
• Väitöskirja Vallan kirjailijat – Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannenvaihteen Suomessa (Avain, 2010).
• Esikoisromaani Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi (Tuuma-kustannus, 2020).
• Tietokirja Säröjen kauneus – Sisäisen tarinasi voima (Tuuma-kustannus, 2020).
Yhteystiedot & sosiaalinen media
